Erittäin kevyttä ainetta, josta on tyhjää jopa yli 99,9 %. Aineella on hyvä puristuslujuus ja erinomainen lämmöneristyskyky (kämmönjohtavuus on 0,015-0,020 W/nK). Aerogeelin läpi näkyy valoa läpi 75 % joten sitä on kaavailtu hyväksi eristeeksi mm. ikkunoihin.
Uusi hankkeiden toteutusmalli jonka on tarkoitus parantaa rakentamisen tuottavuutta, muuttaa rakentamisen toimintakulttuuria paremmaksi, kehittää uusia innovatiivisia ratkaisuja ja osaamista sekä ennen kaikkea parantaa projektin laatua, hintarakennetta sekä ajankäyttöä. Allianssimalliin kuuluu yhteistyöryhmä joka koostuu tilaajasta, suunnittelijoista ja urakoitsijoista. Nämä yhdessä vastaavat rakennusprojektin suunnittelusta ja toteuttamisesta.
Aluetehokkuus kuvaa kaavoitetun alueen rakentamistiheyttä. Alueella jossa on korkeita rakennuksia lähellä toisiaan ja asuinalueella lisäksi mm. päiväkoteja, kouluja ja myymälöitä, on korkea aluetehokkuus.
Rakennuksen lämmitetty nettoala. Rakennuksen E-lukua varten määritettävä rakennuksen pinta-ala. Laskentaan otetaan mukaan lämpimät kerrostasoalat ulkoseinien sisäpintojen mukaan laskettuna. Toinen tapa laskea on vähentää lämmitetystä bruttoalasta ulkoseinien rakennusosa-ala (karkeasti 90 % lämmitetystä bruttoalasta). E-luvun laskennassa puolilämpimät tilat kuten rakennuksessa olevat varastot tai ullakko, käsitellään kokonaan lämpiminä tiloina. Lämmittämättömät tilat eivät kuulu tarkasteluun eikä niiden pinta-alaa oteta mukaan laskentaan. Lämmitettyn nettoalan tunnus on Anetto ja yksikkö [m2]. Tarkat ohjeet määrittämiseen löytyvät standardista SFS 5139. [Lähde mm. RIL 249-2015 s. 17.]
Orgaanisen aineksen anaerobisen hajoamisen tuote. Hajottajina toimivat hapettomassa tilassa kasvavat bakteerit. Lopputuotteena saadaan mädätettyä biomassaa ja runsaasti metaania (55–75 %) ja hiilidioksidia (45–25 %) sisältävä seos.
Bruttopinta-ala eli bruttoala kuvaa koko rakennuksen laajuutta (sisältäen sekä kylmät että lämpimät tilat). Lasketaan kaikkien kerrostasojen kerrostasoalojen summana. Laskennan rajoina käytetään ulkoseinien ulkopintojen rajaamaa aluetta. Bruttopinta-alan tunnus on Abr ja yksikkö [brm²]. Tarkat ohjeet bruttopinta-alan laskentaan löytyvät standardista SFS 5139.
Vesihöyryn diffuusiolla tarkoitetaan kosteuden siirtymistä vesihöyrynä materiaalin huokosissa. Liikkeelle panevana voimana on rakenteen eri puolilla vallitsevat erot vesihöyryn osapaineessa. Yleensä rakennuksissa liike on sisältä ulospäin jolloin kosteus voi tiivistyä rakenteen viileämmissä osissa nesteeksi ja aiheuttaa ongelmia. Ilmiötä estetään rakenteissa riittävästi vesihöyryä vastustavalla kerroksella kuten höyrynsulkumuovilla. Ns. diffuusioavoin rakenne päästää vesihöyryä läpi puolelta toiselle. Tätä kutsutaan kansankielellä hengittävyydeksi.
Rakennuksen tai sen osan laskennallinen energiatehokkuuden vertailuluku. Lukua tarvitaan energiatodistuksen energialuokan määrittämisessä sekä rakennuslupavaiheen energiaselvityksessä. Arvo määritetään rakennukseen ostettavien energioiden ja energiamuotojen kertoimien tulona, ja jaetaan rakennuksen lämmitettävällä nettopinta-alalla (Anetto). E-lukuvaatimus koskee lähes kaikkia uudisrakennuksia. Pientaloissa enimmäisvaatimus riippuu rakennuksen pinta-alasta, muihin rakennustyyppeihin vaatimus on kiinteä. E-luvun yksikkö on kWhE /(m2vuosi). [Lähde mm. RIL 249-2015 s. 17.]
Vähemmästä tuotetaan enemmän ja ympäristöä säästäen. Tavoitteena on materiaalien, raaka-aineiden ja energian säästäminen. Samalla pyritään myös vähentämään tuotteen tai palvelun haitallisia ympäristövaikutuksia koko sen elinkaaren aikana.
Energian työhön kykenevä osuus. Kansantajuisesti tietty energiamäärä sähköä on arvokkaampaa kuin sama määrä lämmintä vettä. Mitä korkeampi on energiamäärän eksergia, sitä monipuolisemmin sitä voidaan käyttää. Esimerkiksi fossiiliset energia-raaka-aineet ja luonnonvaroista tehty sähköenergia ovat eksergiatasoltaan hyvin korkealaatuisia koska niitä voidaan hyödyntää mihin tahansa mekaanisesta työstä valaisemiseen ja lämmittämiseen. Niitä ei tulisi kuitenkaan tuhlata jälkimmäiseen, johon sopii matalampilaatuiset energialähteet, kuten esimerkiksi auringolla lämmitetty vesi. Näin säästytään luontoa kuluttavalta sähköntuotantoketjulta jossa suuri osa raaka-aineen potentiaalisesta energiasta hukataan. Eksergian yksikkö on sama kuin työn, joule [J].
Rakennuskohteessa tehtävä katselmus jossa paikallistetaan energian- ja vedenkäytön säästömahdollisuudet paikan päällä tehdyin mittauksin. Samalla kartoitetaan uusiutuvan energian hyödyntämismahdollisuudet. Katselmus ohjaa energiankäytön säännölliseen seurantaan ja pysyviin säästöihin. Teknistä henkilökuntaa opastetaan käyttämään laitteita energiatehokkaasti. Lopputulokseksi esitetään selkeät laskelmat saavutettavista säästöistä ja investointien takaisinmaksuajoista. Katselmuksen voi tehdä vain auktorisoitu henkilö. Energiakatselmuksesta saadut tiedot ovat tärkeitä lähtökohtia energiatehokkuutta parantavien saneerausten suunnittelussa. (Toimintaa pyörittää Motiva Oy ja katselmukseen voi saada valtiolta tukea)
Rakennuksen energiatehokkuutta parantava korjaus, tarkemmin perusparannustoimenpiteen suorittaminen siten, että samassa yhteydessä lämmitys-, jäähdytys- tai sähköenergiantarve pienenee.
Kaikki energia tulee jostakin energialähteestä ja ne jaetaan uusiutuviin tai uusiutumattomiin energialähteisiin. Lähes kaikki energia johtaa juurensa auringon energiasta (poikkeuksina mm. geoterminen- ja ydinenergia). Energian uusiutumattomuus tarkoittaa sitä, että raaka-aine ennemmin tai myöhemmin loppuu sitä käytettäessä. Öljy, hiili ja maakaasu ovat kaikki fossiilisia ja uusiutumattomia energialähteitä. Tietolähteestä riippuen turve luokitellaan uusiutumattomaksi tai hitaasti uusiutuvaksi energialähteeksi. Ydinvoima perustuu myös uusiutumattomaan luonnonvaraan, uraaniin. Toisin kuin fossiiliset polttoaineet, ydinvoima ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä sähkön tuotantovaiheessa. Ydinvoima kuormittaa ympäristöä uraanin louhinnan, rikastuksen ja radioaktiivisen jätteen muodossa. Uusiutuvia energialähteitä ovat mm. vesi-, tuuli-, aurinko- ja bioenergia. Näiden hiilipäästöt ovat yleensä hyvin pienet ja liittyvät voimalan valmistusprosessiin.
Energialähteestä ihmiskunnalle käyttökelpoiseksi energiaksi muunnettua energiaa, esimerkiksi sähköä tai kaukolämpöä. Muutosprosessissa voi kulua paljon ylimääräistä energiaa. Esimerkiksi hehkulamppu saattaa hyödyntää enää 3 % tyypillisimmän sähköntuotantoon käytetyn polttoaineen, hiilen, alkuperäisestä potentiaalisesta energiasta. Sähköntuotantoprosessi ja sähkönjakelun häviöt sekä itse hiilen louhinta ja kuljetus vievät tällöin muun osuuden.
Energiamuotokeroitmet joita käytetään E-luvun laskennassa heijastelevat eri energiamuotojen primäärienergiakertoimia. Suomessa käytössä olevat kertoimet ovat
- sähkö 1,7
- kaukolämpö 0,7
- kaukokylmä 0,4
- fossiiliset polttoaineet 1,0
- rakennuksissa käytettävät uusiutuvat polttoaineet 0,5.
Energiaselvitys laaditaan rakennusta suunniteltaessa rakennuslupaa varten. Sen päivittää ja varmentaa pääsuunnittelija ennen rakennuksen käyttöönottoa. Energiaselvitys sisältää yleensä seuraavat tarkastelut
- rakennuksen kokonaisenergian kulutus
- energialaskennan lähtötiedot ja tulokset
- kesäaikainen huonelämpötila ja tarvittaessa jäähdytysteho
- rakennuksen lämpöhäviön määräystenmukaisuus
- rakennuksen lämmitysteho mitoitustilanteessa
- rakennuksen energiatodistus. (Lähde: RakMk D3 2012)
Energiatehokkuudella tarkoitetaan energiankäytön hyötysuhdetta. Energiatehokkaaksi kutsutussa rakennuksessa voidaan esimerkiksi tekniset tarpeet tyydyttää tavanomaista pienemmällä energiamäärällä tai tavanomaista laadukkaammin. Energiatehokkuudessa viitataan usein rakennuksen tai muun tuotteen käytön aikaan, ei valmistukseen, sillä useinmiten käyttöaika haukkaa koko elinkaaren energiankulutuksesta suurimman osan.
Energiatodistuksen avulla kuluttajat voivat vertailla rakennusten energiatehokkuutta. Siinä ilmoitetaan E-luku eli se energiamäärä, joka tarvitaan rakennuksen tarkoitustaan vastaavaan käyttöön. Jotta energiatehokkuuden arviointi ja vertaaminen muihin vastaaviin rakennuksiin olisi helppoa, määritetään E-luvun perusteella kiinteistöille energialuokka asteikolla A-G. Vähiten energiaa kuluttaa A-luokan kiinteistö, eniten G-luokan kiinteistö.
Era17 – energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017 on raportti joka kokoaa merkittävimmät lähiajan rakentamista, asumista ja maankäyttöä koskevat toimenpiteet, joilla on mahdollista torjua tehokkaasti ilmastonmuutosta jo Suomen satavuotisjuhlavuoteen 2017 mennessä.
ET-luku eli rakennuksen energiatehokkuusluku oli käytössä energiatodistuksen energiatehokkuusluokan määrittelyssä ennen vuoden 2012 ja 2013 uudistusta. Nykyään ET-luvun tilalla on E-luku. ET-luku sisältää rakennuksen tarvitseman vuotuisen lämmitys-, kiinteistösähkö- ja jäähdytysenergiamäärän bruttoalaa kohden. Sen yksikkö on [kWh/(m² a)].
FRAME-projektissa (1.9.2009-30.9.2012) tutkittiin miten ilmastonmuutos vaikuttaa hyvin lämmöneristettyjen rakenteiden toimintaan ja sisäilmaolosuhteisiin. Mukana projektissa oli mm. TTY:n rakennustuotanto ja -talous sekä Aalto-yliopisto.
FSC eli Forest Stewardship Council (Hyvän metsänhoidon neuvosto) on avoin ja voittoa tavoittelematon kansalaisjärjestö joka on sitoutunut edistämään vastuullista metsänhoitoa. Heidän suojelema FSC-merkki kertoo että tuote on peräisin hyvin hoidetusta metsästä.
Auringon energian läpäisykerroin joka on ikkunan energiatehokkuuteen liittyvä termi. G-arvo koostuu auringon säteilyn suorasta läpäisystä, ikkunalasiin absorpoituneen aurinkoenergian aiheuttamasta konvektioista ja säteilystä ikkunan sisäpuolelta huoneeseen.
Hengittävässä rakenteessa ilmankosteus pääsee siirtymään rakenteeseen ja rakenteesta takaisin sisäilmaan kosteustasapainon mukaan. Esimerkki hengittävästä rakenteesta on vanha puurunkoinen seinä purueristeellä ilman höyrynsulkua. Ilmansulussa käyteyt tervapaperit, paperit ja erilaiset puulevyt päästävät kosteuden hitaasti lävitseen ja sopivat orgaanisten eristemateriaalien kanssa. Usein hengittävyys on sekotettu rakenteiden läpi kulkeviin hallitsemattomiin ilmavuotoihin. Nykyään suositellaan ilmatiiviitä rakenteita yhdistettynä toimivaan ilmanvaihtoon puhtaan ja viihtyisän sisäilmaston sekä rakenteiden toimivuuden varmistamiseksi. [Lähteet?]
Hiilidioksidiekvivalentti (CO2-ekv) kuvaa ihmisen tuottamien kasvihuonekaasujen yhteenlaskettua ilmastoa lämmittävää vaikutusta. Hiilidioksidiekvivalentit ilmaistaan siten, että muiden kasvihuonekaasujen vaikutus on muunnettu vastaamaan hiilidioksidin ilmastovaikutusta. Metaanipäästöt kerrotaan tällöin kertoimella 21 ja typpioksiduulipäästöt kertoimella 310. Hiilidioksidiekvivalenttien määrää kuvataan massana, kuten kiloa tai tonnia vuodessa.
Hiilijalanjälki tarkoittaa tuotteen aiheuttamaa ilmastokuormaa eli hiilidioksidi- ja muita kasvihuonekaasupäästöjä hiilidioksidiekvivalentteina (CO2-ekv). Toisinaan hiilijalanjäljellä viitataan pelkästään hiilidioksidipästöihin. Laskelmiin otetaan mukaan tuotteen koko elinkaari tuotantoketjun raaka-aineen valmistamisesta jäte- ja kierrätysvaiheeseen. Hiilijalanjäljellä voidaan esimerkiksi mitata paljonko naudanlihan syöminen tai autolla ajaminen aiheuttaa kasvihuonepäästöjä. Hiilijalanjälki ilmoitetaan massana [t, kg tai g].
Ainekerros joka estää haitallisen vesihöyryn pääsemistä rakenteeseen. Yleisin vesihöyryn kulkusuunta rakennuksissa on sisältä ulospäin. Kulku estetään tehokkaasti mm. lähelle sisäpintaa laitettavalla höyrynsulkukalvolla. Usein käytetään esimerkiksi höyrynsulkumuovia. Valinta tehdään rakenteen ja lämmöneristevalinnan mukaan. Jotkut rakenteet eivät tarvitse erillistä höyryn- tai ilmansulkukerrosta.
Huoneen pinta-alaan eli huonealaan lasketaan ko. tilan seinien sisäpintojen tai niiden kuviteltujen jatkeiden (aukkokohdat yms.) rajoittama alue. Pilarit, hormit, seinäalat tai esimerkiksi seinään upotettu hormi tai muurattu vaatekomero eivät kuulu huonealaan. Vinojen ja porrastettujen kattojen kohdalla lasketaan huonealaksi vain 1600 mm korkeamman tilan ala. Tässä tapauksessa 1600 mm korkeamman tilan keskikorkeuden on oltava 2200 mm tai enemmän. Huoneallan tunnus on Ahuone ja yksikkö [hum2].
Huoneistoala lasketaan sisäpintojen tai niiden ajateltujen jatkeiden mukaan. Huoneistojen väliset kantamattomat tai palo-osastoimattomat rakenteet jaetaan huoneistoille puoliksi. Huoneistoala voidaan laskea vähentämällä bruttoalasta rakennuksen porrashuoneiden, teknisten tilojen, hissien, ulkoseinien, tulisijojen, hormistojen, kanavakuilujen sekä osastoivien tai kantavien rakenteiden alat, jotka eivät kuulu laskettavaan alaan mukaan. Huoneistoalaan eivät myöskään kuulu alle 160 cm korkeat tilat, eristämättömät tilat eivätkä kellarin varato- ja työtilat kun niitä ei voi laskea hiuonetiloiksi. Niinikään autotalli jätetään laskuista pois. Huoneistoalan yksikkö on [hm2].
Hygrokalvo on eräänlainen höyrynsulkukalvo joka kuitenkin muuttaa vesihöyrynvastusta ympäröivän ilman suhteellisesta kosteudesta riippuen. Lähestyttäessä 100 % suhteellista kosteutta hygrokalvon vesihöyrynvastus pienenee merkittävästi. Tämä auttaa rakennetta kuivumaan. Hygrokalvo on materiaaliltaan muovipohjainen.
Ainekerros, jonka pääasiallinen tehtävä on estää haitallisia ilmavirtauksia rkanteissa ja eristeissä. Jotkut rakenteet ovat itsessään ilmanpitäviä, jolloin erillistä ilmansulkukerrosta ei tarvita. Ilmansulkuna voi toimia esimerkiksi rakennuspaperit, hygrokalvot sekä ilmansulkumuovit.
Ominaissähköteho (Specific Fan Power, SFP) kertoo ilmanvaihdon puhaltimien sähkönkulutuksesta. Se kuvaa paljonko sähkötehoa järjestelmässä tarvitaan yhden ilmakuution siirtämiseen sekunnissa. Yksikkö on [kW/(m3/s)].
Ilmanvaihdolla tarkoitetaan rakennuksen sisäilman korvaamista ulkoilmalla sekä sisäilman puhdistusta siihen kertyvistä epäpuhtauksista. Ilmanvaihtotapoja on ovat painovoimainen, koneellinen poistoilmanvaihto, koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto sekä hybridi-ilmanvaihto.
Ilmanvuotoluku kertoo kuinka paljon rakennuksen vaippa vuotaa ts. kuinka tiivis rakennus on. Luku määritetään mittaamalla. Yleensä ilmanvuotomittaus tehdään ns. koeponnistamalla siten, että rakennuksen sisälle aiheutetaan tietty ali- tai ylipaine oviaukkoon tiiviisti asennettavalla poistopuhaltimella. Samalla mitataan alipaineen saavuttamiseksi tarvittavaa ilmavirtaa aikayksikköä kohden.
Ilmanvuotoluku q50 on uusimpiin määräyksiin tullut luku kuvaamaan rakennuksen keskimääräistä vuotoilmavirtaa tunnissa 50 Pascalin paine-erossa rakennusvaipan sisäpinta-alaa kohden (sis. ulkoseinät sekä ylä- ja alapohjat aukotuksineen). Yksikkö on m3/(h m²).
Ilmanvuotoluku n50 oli käytössä rakennusmääräyksissä ennen niiden muuttumista ja koski ilmatilavuuden vaihtunmista tunnissa rakennuksen ilmatilavuutta kohden. Tyypilliset tulokset rakennuskannassa ovat 2-4 1/h. Passiivitalossa n50-luvun on oltava pienempi kuin 0,6 1/h. N50-luvun yksikkö on 1/h.
Tarkoittaa rakennuksen vaipan ilmanvpitävyyttä. Rakenteiden ilmatiiviys on tärkeää, sillä jos eristeissä tapahtuu ilmavirtauksia, heikentyy niiden eristyskyky ja kosteustekninen toimivus. Rakennuksen ilmatiiviyttä kuvataan ilmanvuotoluvun avulla. Hyvän ilmatiiveyden myötä
- rakennuksen energiankulutus vähenee
- kosteusvirtaus vaipparakenteisiin vähenee
- erilaisten epäpuhtauksien, homeiden ja radonin virtaus sisäilmaan vähenee
- vaipparakenteiden sisäpinnat eivät jäädy ulkoa tulevien ilmavirtausten seurauksena
- asukkaiden vedontunne vähenee
- ilmanvaihdon säätäminen ja tavoiteltujen painesuhteiden ylläpitäminen helpottuu, tosin hyvin ilmatiiviit talot (n50~0,10 1/h) vaativat myös suurta huolellisuutta ilmanvaihdon suunnittelussa.
Tarkoittaa rakennuksen vaipan ilmanvpitävyyttä. Rakenteiden ilmatiiviys on tärkeää, sillä jos eristeissä tapahtuu ilmavirtauksia, heikentyy niiden eristyskyky ja kosteustekninen toimivus. Rakennuksen ilmatiiviyttä kuvataan ilmanvuotoluvun avulla. Hyvän ilmatiiveyden myötä
- rakennuksen energiankulutus vähenee
- kosteusvirtaus vaipparakenteisiin vähenee
- erilaisten epäpuhtauksien, homeiden ja radonin virtaus sisäilmaan vähenee
- vaipparakenteiden sisäpinnat eivät jäädy ulkoa tulevien ilmavirtausten seurauksena
- asukkaiden vedontunne vähenee
- ilmanvaihdon säätäminen ja tavoiteltujen painesuhteiden ylläpitäminen helpottuu, tosin hyvin ilmatiiviit talot (n50~0,10 1/h) vaativat myös suurta huolellisuutta ilmanvaihdon suunnittelussa.
Rakennuksen ilmatilavuus on huonekorkeuden ja kokonaissisämittojen mukaan lasketun pinta-alan tulo. Väliseiniä ja välipohjia ei lasketa mukaan. Huoneiston ilmatilavuus on sen sisäpintojen rajoittaman tilakappaleen tilavuus. Huoneen ilmatilavuus on taas sen sisäpintojen rajoittaman tilakappaleen tilavuus. Tilavuuden laskennassa ei oteta huomioon vähäisten palkkien, pilareiden, ovi- ja ikkunasyvennysten, listojen ja vastaavien vaikutusta. Jos huoneessa on alakatto, jonka pinta-alasta aukkojen osuus on vähemmän kuin puolet, katsotaan huonetta yläpuolelta rajoittavaksi pinnaksi alakaton alapinta. Kaikkien rakennuksen tilojen tilavuus voidaan laskea kuten huoneen tilavuus. Ilmatilavuuden tunnus on V ja yksikkö [m3]. Huoneen tilavuuden laskenta esitetään yksityiskohtaisesti standardissa SFS 2460.
Nimensä mukaan ei ole liitettynä sähköverkkoon vaan toimii itsenäisesti ja energiaomavaraisesti. Tekniikka edellyttää energian varastointia esimerkiksi akuissa.
Itselleluovutus rakentamisessa tarkoittaa tehdyn työn tarkastusta ja mahdollisten puutteiden korjaamista ennen työkohteen luovutusta asiakkaalle. Toisin sanoen käydään läpi läpi, hyväksyisikö tehdyn työn tai tuotteen itselleen käyttöön.
Lämmönläpäisykerroin (U-arvo, entinen K-arvo) on lämpövirran tiheys, joka jatkuvuustilassa läpäisee rakennusosan kun lämpötila rakennusosan eri puolilla on yksikön suuruinen. Toisin sanoen se tarkoittaa rakenteen, esimerkiksi ulkoseinän, lämmöneristyskykyä. Mitä pienempi on rakenteen U-arvo, sitä parempi on sen eristävyys. U-arvo riippuu mm. eristekerrosten paksuudesta ja materiaaliominaisuuksista. Arvo lasketaan lämmönvastuksen käänteislukuna (1/R). Yksikkö on watti kelviniä ja neliömetriä kohti eli W/(m² K). [Lähde mm. RIL 249-2015 s. 17.]
Kaksiputkijärjestelmä on perinteinen tapa toteuttaa vesikiertoinen lämmönjako. Siinä menovedelle ja paluuvedelle on oma putkistonsa, ja kaikkiin pattereihin menee samanlämpöistä vettä.
Aineen kapillaarisuus kuvaa nesteen kykyä nousta huokosessa pintajännityksen vaikutuksesta. Vetenä tapahtuva kosteuden kapilaarinen liike riippuu aineen huokosrakenteesta. Mitä pienempi huokonen, sitä paremmin neste liikkuu pintajännityksen avulla. Voit esimerkiksi mehulasin avulla kokeilla ilmiötä paksun ja ohuen pillin kanssa.
Kastepiste on rakennuskielen kyllästyskosteus, jossa ilman kyky sitoa kosteutta loppuu ja se alkaa tiivistyä nesteeksi. Mitä lämpimämpi on ilma, sitä parempi kosteuden sitomiskyky. Ulkoseinärakenteessa kastepiste syntyy usein herkimmin tuulensuojan sisäpintaan. Rakennesuunnitteluun kuuluu tarkat kastepistetarkastelut.
Kaukolämpö on tuotettu kauko- tai aluelämpölaitoksissa. Sen jakelu sitä tarvitseviin rakennuksiin tapahtuu yhteisen verkoston välityksellä. Kaukolämpö on Suomessa yleensä yhteistuotantolaitosten tuottamaa energiaa jossa tuotetaan samassa yhteydessä myös sähköä. Noin neljäsosa kaukolämpölaitoksista tuottaa pelkästään kaukolämpöä.
Kerrosalalla tarkoitetaan maanrakennuslaissa tontin tai rakennuspaikan rakennettaviksi sallittujen rakennusten kerrosalojen summaa. Siihen luetaan kerrosten alat ulkoseinien ulkopinnan tai aukkojen ja koristeiden kohdalla kuviteltujen jatkeiden mukaan laskettuina. Poikkeuksena ovat yli 250 mm:n paksuiset ulkoseinät jolloin kerrosala saa ylittyä tästä aiheutuvan pinta-alan verran. Tällöin kerrosala lasketaan ulkoseinien ulkopintojen mukaan ja sen lisäksi eriteltynä mahdollisen ylitysten mukaan. Kellari- ja ullakkokerrosten kohdalla otetaan mukaan se ala, johon sijoitetaan tai voidaan sijoittaa rakennuksen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja. Alasta vähennetään vähäisiä suuremmat välipohjan aukot sekä ulkoseinän syvennyksiä kuten parvekkeen kohtia. Myös hormistot ja savupiiput jätetään laskuista pois. Kerrosala ilmoitetaan yleensä tehokkuuslukuna [e] tai suoraan neliömetreinä [krsm2].
Kerrosalan laskenta suoritetaan rakennuksen ulkomittojen mukaan. Aukkojen kuten koristeosien, ikkunoiden ja ovien kohdalla kuvitellaan ulkoseinälle jatke jonka mukaan pinta-ala määritetään. Vähäistä suurempien välipohjien aukot jätetään huomioimatta mutta esimerkiksi porrasaukot otetaan mukaan. Ullakosta ja kellarista otetaan laskuihin mukaan ne huoneet ja niitä ympäröivät rakennusosat joille on suunniteltu käyttötarkoitus. Myös alle 1600 mm tilat huomioidaan kerrosalassa, poikkeuksena yläpohjan ja vesikaton välinen tila mikäli sitä ei rakenneta käyttöä varten. Parvekkeita, porttikäytäviä eikä ulkoseinän paksuutta syvempiä ovisyvennyksiä ei huomioida. Kerrostasoalan yksikkö on [ktm²].
Talousmalli, jossa kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen ml. jakaminen, vuokraaminen ja kierrättäminen. Uutta tuotetaan mahdollisimman vähän. Materiaaleihin sidottua arvoa pyritään säilyttämään yhteiskunnassa mahdollisimman pitkään. materiaaleihin sitoutunut arvo säilyy mahdollisimman pitkään ja talouskasvu ei riipu luonnonvarojen kulutuksesta. [Lähde: Sitra]
Kioton pöytäkirja on YK:n ilmastosopimusta täydentävä ensimmäinen kansainvälinen sopimus, jossa on sitouduttu määrällisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä. Pöytäkirjan ratifioineet valtiot joutuivat vähentämään vuosien 2008-2012 kasvihuonepäästönsä tietyn prosenttiosuuden alle vuoden 1990 päästöistä.
Konvektio tarkoittaa molekyylien virtausta aineessa. Rakenteiden kannalta konvektio on haitallinen ilmiö esimerkiksi siksi, että ilmavirtaukset kuljettavat mukanaan lämpöä ja kosteutta. Läpivirtausten takia tulisi rakenteiden olla ilmatiiviitä. Sisäistä konvektiota eli rakenteen sisäisiä ilmavirtauksia voidaan välttää esimerkiksi käyttämällä riittävän tiivistä eristettä tai laittamalla hyvin vesihöyryä läpäiseviä ilmakatkoja eristekerrosten väliin.
Kotitalousvähennyksen voi saada, jos teettää esimerkiksi asunnon kunnossapitotöitä, kotitalous- tai hoitotyötä tai tieto- ja viestintätekniikkalaitteiden asennusta. Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on 2 000 euroa ja sen voi saada puolisoista kumpikin. Vähennys myönnetään vain työn osuudesta. Veronmaksajan tarvitsee vuodessa maksaa saadun vähennyksen verran vähemmän veroja kuin ilman kotitalousvähennystä.
Kosteusvaurioiden riskiä koko rakennuksen elinkaaren ajan vähentävä toimintamalli, jossa riskit torjutaan ketjumaisesti läpi rakennushankkeen. Prosessi tapahtuu 10 kohdan riskilistan avulla torjunnan onnistuminen todentaen. Menetelmällä on tarkoitus välttää yli 80 prosenttia kosteusvaurioiden seurannaiskustannuksista.
Kuntotarkastuksessa tarkastetaan rakennuksen näkyvät osat. Arviointi perustuu tarkastajan asiantuntemukseen. Arviointia varten kohteessa tehtävien havaintojen lisäksi tutustutaan rakennusta koskeviin asiakirjoihin ja kohteen omistajan tai käyttäjän antamiin tietoihin. Rakenteita ei avata mutta erilaiset kosteus-, lämpötila- ja ilmavirtamittaukset sekä lämpökamerakuvaus voivat tukea muita havaintoja.
Kuntotutkimuksessa selvitetään kuntotarkastusta paremmin ja yksityiskohtaisemmin rakennuksen kuntoa ja rakenteessa havaitun vaurion laajuutta ja syitä. Tutkimus edellyttää rakenteiden avaamista.
Kylmäsilta on eristeen läpäisevä, hyvin lämpöä johtava rakennusosa kuten parvekelaatan kannatusteräs, ikkunapoka tai ulkoseinän runkotolppa. Kylmäsilta heikentää rakenteen lämmöneristävyyttä, laskee sisäpinnan lämpötilaa aiheuttaen vetoa ja pahimmillaan kosteuden kondensoitumista ja mikrobikasvua. Energiatehokkaissa rakennuksissa on kylmäsillat minimoitu.
Lähes nollaenergiarakennuksen (nZEB = nearly Zero Energy Building) energian tarve on erittäin korkean energiatehokkuuden vuoksi hyvin pieni ja siitä katetaan merkittävä osa rakennuksessa tai sen läheisyydessä tuotettulla uusiutuvalla energialla. [Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin EPBD artikla 2].
Rakennuksen E-lukua varten määritettävä rakennuksen pinta-ala. Laskentaan otetaan mukaan lämpimät kerrostasoalat ulkoseinien sisäpintojen mukaan laskettuna. Toinen tapa laskea on vähentää lämmitetystä bruttoalasta ulkoseinien rakennusosa-ala (karkeasti 90 % lämmitetystä bruttoalasta). E-luvun laskennassa puolilämpimät tilat kuten rakennuksessa olevat varastot tai ullakko, käsitellään kokonaan lämpiminä tiloina. Lämmittämättömät tilat eivät kuulu tarkasteluun eikä niiden pinta-alaa oteta mukaan laskentaan. Lämmitettyn nettoalan tunnus on Anetto ja yksikkö [m2]. Tarkat ohjeet määrittämiseen löytyvät standardista SFS 5139. [Lähde mm. RIL 249-2015 s. 17.]
Lämmitysjärjestelmä pitää lämpötilan riittävän korkealla. Siihen kuuluu mm. lämmönkehityslaitteet sekä lämmönsiirto- ja luovutusjärjestelmä. [Lähde: Rakennetun ympäristön sanasto (2020)]
Lämmönläpäisykerroin (U-arvo, entinen K-arvo) on lämpövirran tiheys, joka jatkuvuustilassa läpäisee rakennusosan kun lämpötila rakennusosan eri puolilla on yksikön suuruinen. Toisin sanoen se tarkoittaa rakenteen, esimerkiksi ulkoseinän, lämmöneristyskykyä. Mitä pienempi on rakenteen U-arvo, sitä parempi on sen eristävyys. U-arvo riippuu mm. eristekerrosten paksuudesta ja materiaaliominaisuuksista. Arvo lasketaan lämmönvastuksen käänteislukuna (1/R). Yksikkö on watti kelviniä ja neliömetriä kohti eli W/(m² K). [Lähde mm. RIL 249-2015 s. 17.]
Ilmanvaihdon lämmöntalteenotolla (LTO) siirretään tyypillisesti lämpöä poistoilmasta tuloilmaan vähentäen ilmanvaihdon aiheuttamaa lämpöhäviötä. Hukkalämmön hyödyntäminen myös tilojen tai lämpimän käyttöveden lämmittämiseen ilmanvaihdon hukkalämmöllä on mahdollista lämpöpumppujen avulla. Rakennuksissa voidaan lämpöä ottaa talteen myös esimerkiksi jätevedestä.
Lämmönvastus (tunnus R) kertoo tasapainotilassa lämpötilaeron suuruuden aineen tai rakenteen välillä kun tietty läpöteho vaikuttaa siihen toiselta puolelta. Mitä suurempi lukema, sitä parempi lämmöneriste. Homogeenisen eli tasalaatuisen ainekerroksen Lämmönvastus saadaan jakamalla kerroksen paksuus sen lämmönjohtavuudella R = d/λ. Lämmönvastuksen yksikkö on [Km2/W].
Lämpökerroin eli COP (tulee sanasta coefficient of performance) on lämpöpumppujen tehokkuutta kuvaava mitta. Se kertoo suhteen jolla lämpöä tuottava kompressori tuottaa sähköstä lämpöenergiaa. Esimerkiksi maalämpöpumpuilla tuo kerroin voi olla neljä jolloin yksi yksikkö sähköä on tuottanut nelinkertaisen määrän sähköä.
Ihmisistä, eläimistä, sähkölaitteista, aurigosta ym. tuleva lämmön tuotto rakennuksen sisätiloihin. Esim 100 W teholla toimiva laite tuottaa 100 W teholla lämpöä ympäristöönsä. Auringon säteily keskikesällä tuottaa n. 1 kW lämpötehon neliömetriä kohti ja vaikuttaa lämmitykseen merkittävästi kevään ja syksyn välillä. [Lähde: Motiva]
Lämpökuvauksessa selvitetään rakennuksen rakenteiden virheitä kuten eristeiden painumia, kosteusvaurioita ja epätiiveyskohtia koskematta rakenteisiin. Kuvauksessa käytetään lämpökameraa eli infrapunakameraa. Kamera muuntaa vastaanottamansa lämpösäteilyn ihmissilmälle näkyviksi erilaisiksi väreiksi, joista koulutettu kuvaaja näkee rakenteiden kunnon. Virallisissa mittauksissa tulee olla vähintään 15 asteen lämpötilaero rakennuksen sisä- ja ulkopuolella.
Lämpöpumppu on energiansiirtolaitteisto, jolla sähkön avulla voidaan siirtää lämpöenergiaa talon ulkopuolelta sisään tai päinvastoin. Lämpöpumppuja on erilaisia eri tarkoituksiin. Yleisimpiä ovat ilmalämpöpumput (ilma-ilma ja ilma-vesi), poistoilmalämpöpumput ja maalämpöpumput. Lämpöpumpputekniikkaa voidaan käyttää myös viilentämiseen.
Rakenteiden läpi menevät ilmavirtaukset aiheuttavat vetoa esimerkiksi lattioilla ja sähkörasioista. Läpivirtauksessa ilmaa virtaa rakenteen läpi sisältä ulos tai ulkoa sisälle. Mukaan pääsee kosteus, lämpö ja mikrobit ja esimerkiksi argon.
Laserkailauksessa kuvataan valtava määrä kiintopisteitä 360 astetta pyörivällä mittalaitteella. Tekniikalla voidaan tehdä nopeassa ajassa kolmiulotteisia ja erittäin tarkkoja malleja rakennuksista esimerkiksi saanerausta varten. Tietokoneen jälkikäsittelyvaiheessa saatuja mittapisteitä yhdistetään viivoin jolloin talon muodot kuten nurkat piirtyvät.
Toimintastrategia, joka pyrkii asiakasarvon maksimoimiseen jatkuvalla prosessien parantamisella. Tehostus tapahtuu vähentämällä hukkaa eli arvoa tuottamattomien resurssien käyttöä. [Lähde: LCI Finland]
Luonnon lähteistä tai öljyn tuotannossa erotettavissa oleva kaasumaisista hiilivedyistä muodostuva seos. Sisältää pääosin metaania, lisäksi pieniä määriä etaania, propaania, butaania, hiilidioksidia ja typpeä.
Maalämpöä hyödyntävä lämpöpumppu joka tuottaa lämpöä rakennusten tiloihin ja/tai käyttöveden lämmittämiseen. Yleisin tapa ottaa lämpöä talteen on porakaivo, mutta maaperästä ja vesistöstä voidaan kerätä energia vaakaputkistojen avulla jos tontilla on tilaa tai vesistö on lähellä.
Matalaeksergiatalolla voidaan tarkoittaa rakennusta jonka lämmön- ja kylmänjako tapahtuu lähempänä huoneen lämpötilaa olevilla siirtonesteillä kuin tavanomaisissa järjestelmissä. Näin tehontarpeet pienenevät ja edellytykset uusiutuvien energialähteiden tehokkaaseen hyödyntämiseen paranevat oleellisesti (esim. aurinko- ja maalämpö sekä maaviileä). Rakennusten energiatehokkuuden parantuessa suuntaus kohti matalalämpötilaisia lämmitysjärjestelmiä ja korkealämpöisiä viilennysjärjestelmiä vahvistuu. Niissä voidaan käyttää lämpötila-alueella +15 °C ... +40 °C toimivia järjestelmiä lämmön ja kylmän jakoon. Tavanomaiset käytettävät lämpötilatasot ovat lämmitystarkoitukseen yleisesti +70 °C ja viilennystarkoitukseen +7 °C. Energiaa tulisi käyttää siinä muodossa kun sitä esiintyy, näin energiatehokkuus pystytään maksimoimaan. Sähkö on arvokkaampaa kuin vastaava energiamäärä lämmintä vettä, sillä sitä voidaan yhtä hyvin hyödyntää esim. mekaaniseen työhön tai en ja sitä on helposti saatavilla toisin kuin erittäin jalostunutta energiamuotoa, sähköä.
Matalaenergiatalon lämmitysenergiantarve on noin puolet pienempi kuin rakennusmääräysten mukaan rakennetun. Ympäristöministeriö ei ole antanut rakennukselle tarkkaa määritelmää, mutta RIL:n mukaan sijainnista hieman riippuen on matalaenergiatalon tilojen lämmitysenergian tarve maksimissaan 50 kWh/m² vuodessa. Sille on annettu myös paljon teknisiä ohjearvoja. (RIL 249-2009) Matalaenergiataloa käytetään usein yhteisterminä sekä matalaenergia- että passiivirakennuksille.
Micro-CHP laitos, combined heat and power (yhdistetty lämpö ja sähkövoimala) mahdollistaa puun, biokaasun sekä nestemäisten biopolttoaineiden käytön rakennus-, maatila- tai lähiökohtaisesti.
Maalämpöä hyödyntävä lämpöpumppu (maalämpöpumppu) joka tuottaa lämpöä rakennusten tiloihin ja/tai käyttöveden lämmittämiseen. Yleisin tapa ottaa lämpöä talteen on porakaivo, mutta maaperästä ja vesistöstä voidaan kerätä energia vaakaputkistojen avulla jos tontilla on tilaa tai vesistö on lähellä.
Ilmanvuotoluku n50 oli käytössä rakennusmääräyksissä ennen niiden muuttumista ja koski ilmatilavuuden vaihtunmista tunnissa rakennuksen ilmatilavuutta kohden 50 Pascalin paine-erossa. Nykyisin käytössä on q50-luku. Passiivitalossa n50-luvun on oltava pienempi kuin 0,6 1/h. N50-luvun yksikkö on 1/h. Tyypilliset tulokset rakennuskannassa ovat luokkaa 2-4 1/h.
Rakennus joka tuottaa vuoden sisällä yhtä paljon energiaa kuin käyttää. Se on yleensä liitettynä sähköverkkoon jolloin se syöttää sinne kaiken ylimääräisen energian (esim. kesäaikana jos aurinkopaneelit) jota se ei sillä hetkellä tarvitse. Samalla tavalla rakennus voi ostaa energiaa esimerkiksi talvisin jos sen oma tuotanto ei pysty tarvetta kattamaan. Myös lämpöenergiaa voidaan myydä kaukolämpöverkkoon tai naapureille kun sitä on liikaa ja ostaa kun omasta tuotannosta on vaje. Energian tuotto- ja käyttösuhde ei siis välttämättä ole jatkuvassa tasapainossa, vuoden tase on määrittävä tekijä.
Periaate on hieman sama kuin nettonollaenergiatalossa, mutta energian sijaan rakennuksen käytöstä aiheutuvien ilmastopäästöjen vuositase on nolla. Tase määritetään eri energialähteiden päästökertoimien avulla.
Nollaenergiataloille on olemassa useita määritelmiä. (Ks. nettonollaenergiatalo, lähes nollaenergiatalo, nollaemissiotalo, irti verkosta nollaenergiatalo.) Ns. lähes nollaenergiatalo on tulossa määräyksiimme vuoden 2020 aikoihin (kunnallinen sektori 2019 ja yksityinen 2021).
Lähes nollaenergiarakennus (nearly Zero Energy Building). Tulee EU-direktiivistä, jonka mukaan vuoden 2021 alusta kaikkien uusien rakennusten olevan lähes nollaenergiataloja (nZEB).
"Off-grid" tarkoittaa irti verkosta, eli rakennus on itsenäinen yksikkö eikä joko ollenkaan tai osittain liittynyt kunnallisiin energia, vesi, viemäri tai energiaverkostoihin.
Ominaissähköteho (Specific Fan Power, SFP) kertoo ilmanvaihdon puhaltimien sähkönkulutuksesta. Se kuvaa paljonko sähkötehoa järjestelmässä tarvitaan yhden ilmakuution siirtämiseen sekunnissa. Yksikkö on [kW/(m3/s)].
Ostoenergian tarpeella tarkoitetaan rakennukseen ostettavan energian määrää, joka huomioi mm. energiantuoton ja siirron häviöt. Ostoenergian tarve on yleensä rakennuksen energiantarvetta suurempi. Toisaalta ostoenergia voi myös olla tarvittavaa energiaa pienempi esim. lämpöpumppua käytettäessä.
Painovoimaisen ilmanvaihdon toiminta perustuu rakennuksen ulko- ja sisäpuolisiin paine-eroihin. Raittiin ilman tuloaukkojen ja poistettavan ilman aukkojen välille synnytetään korkeuseron avulla alipaine, jonka avulla raitis ilma saadaan sisään ja poistettava ilma poistettua.
Passiivinen jäähdytys vähentää koneellisen jäähdytyksen tarvetta. Ratkaisut ovat rakenteellisia kuten massiivisen rakenteen lämmönvaraamiskyvyn hyödyntäminen, faasimuutosmateriaalien käyttö, ikkunoiden ulkopuolinen suojaus auringolta, sälekaihtimien sekä auringonsuojaikkunoiden käyttö.
Passiivirakennuksen lämmitysenergiantarve, jossa on mukaan laskettuna ainoastaan tilojen lämmitysenergiantarve talon rakenteellisiin (ei lämmitysjärjestelmien ominaisuuksiin) perustuen, voi olla yli 70 % pienempi kuin normien mukaan rakennetun rakennuksen.
Suomalaisen passiivitalon raja-arvot (VTT):
Etelärannikko
Tilojen lämmitysenergiantarve ≤ 20 kWh/(m²a)
Kokonaisprimäärienergiantarve ≤ 130 kWh/(m²a)
Ilmavuotoluku n50 ≤ 0.6 1/h
Maan keskiosat
- Tilojen lämmitysenergiantarve ≤ 25 kWh/(m²a)
- Kokonaisprimäärienergiantarve ≤ 135 kWh/(m²a)
- Ilmavuotoluku n50 ≤ 0.6 1/h
Pohjoisosat
- Tilojen lämmitysenergiantarve ≤ 30 kWh/(m²a)
- Kokonaisprimäärienergiantarve ≤ 140 kWh/(m²a)
- Ilmavuotoluku n50 ≤ 0.6 1/h
Kansainvälisen määritelmän raja-arvot:
- Tilojen lämmitysenergiantarve ≤ 15 kWh/(m² a)
- Kokonaisprimäärienergiantarve ≤ 120 kWh(m² a)
- Ilmanvuotoluku n50 ≤ 0,6 1/h
Alkuperäinen passiivitaloidea on Saksasta. Sen mukaan rakennuksen tulisi mahdollisimman suuren ajan vuodesta tulla toimeen auringon ilmaisenergialla oikeiden ikkunasuuntauksien ja rakenneratkaisujen avulla. Taloteknisiä järjestelmiä tulisi olla mahdollisimman vähän. Vaatimus 15 kWh/(m² a) johtaa noin 10 W/m² lämmitystehontarpeeseen, joka on tarpeeksi pieni ilmanvaihtolämmitykselle. Näin ilmanvaihto ja lämmitys voidaan yhdistää, mikä on passiivitaloille tyypillinen konsepti toimintavarmuuden parantamiseksi ja investointikustannusten tasaamiseksi.
PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification schemes) on maailman suurin metsäsertifiointijärjestelmä. PEFC-sertifiointi osoittaa, että metsiä hoidetaan kestävästi.
Poistoilmalämpöpumppu. Ottaa lämmitysenergiaa talteen talosta poistettavasta sisäilmasta ja siirtää sitä joko tuloilmaan, vesikiertoiseen lämmönjakojärjestelmään ja/tai käyttöveteen.
Ottaa lämmitysenergiaa talteen talosta poistettavasta sisäilmasta ja siirtää sitä joko tuloilmaan, vesikiertoiseen lämmönjakojärjestelmään ja/tai käyttöveteen.
Primäärienergialla tarkoitetaan ihmiskunnan käytössä olevia jalostamattomia energialähteitä mitattuna siinä muodossa kuin ne ovat ennen energiantuotannon muutosprosessia käyttökelpoiseksi energiaksi, kuten sähköksi. Kaikki ihmiskunnan hyödyntämä energia on alun perin lähtöisin jostain primäärienergialähteestä. Primäärienergiaa ovat mm. öljy öljykentässä, auringon säteily ja tuuli. Primäärienergia jaetaan uusiutuvaan ja uusiutumattomaan energiaan. [RIL 249-2015 s. 17.]
Kuivasta purusta, hiontapölystä ja kutterin lastusta puristamalla valmistettu polttoaine. Poikkileikkaukseltaan usein pyöreä tai neliön muotoinen, sivun pituus tai halkaisija on 50–80 mm.
Ilmanvuotoluku q50 kuvaa rakennuksen keskimääräistä vuotoilmavirtaa tunnissa 50 Pascalin paine-erossa rakennusvaipan sisäpinta-alaa kohden (sis. ulkoseinät sekä ylä- ja alapohjat aukotuksineen). Yksikkö on m3/(h m²).
Rakennuksen energiantarve koostuu tilojen tilojen lämmityksen tarpeesta, käyttöveden lämmityksen tarpeesta, sähköenergian tarpeesta sekä jäähdytystarpeesta. Tilojen lämmitysenergiantarpeeseen vaikuttavat rakennuksen vuotoilmavirrat, vaipan johtumislämpöhäviöt sekä ilmanvaihto. Energiantarve lasketaan energiamääräysten edellyttämällä tavalla. Laskelmia käytetään esimerkiksi taloteknisten ja rakenneteknisten järjestelmien suunnittelun lähtökohtina. [Lähde: RIL 249-2015 s. 16.]
Rakennuksen kokonaisenergiankulutus määritetään laskennallisesti määräysten edellyttämällä tavalla. Se perustuu lämmitys-, ilmanvaihto-, ja jäähdytysjärjestelmien sekä valaistuksen ja kuluttajalaitteiden energiankulutuksesta energiamuodoittain lajiteltuna. Tuloksesta vähennetään uusiutuvista energialähteistä tuotettu omavaraisenergia. Kuormituksen lähtötietoina käytetään rakennuksen standardikäyttöön perustuvia lähtötietoja. [RIL 249-2015 s. 16.]
Rakennustilavuuden laskentaan kuuluvat kaikki bruttoalaan laskettavat pinta-alat sekä sel lisäksi myös korkeudessaan 160 cm alittavat tilat kuten kellarit, ullakot ja varauloskäytävät. Korkeutena käytetään katon lämmöneristeen yläpinnan ja lattian lämmöneristeen alapinnan välistä pituutta. Jos rakennuksen alapohjan paksuutta ei voida arvioida niin sen paksuudeksi lasketaan 200 mm alapohjan yläpinnasta. Rakennustilavuuden tunnus on Vrak ja yksikkö [rak-m3].
Rakenteen sisäinen konvektio eli rakenteen sisällä tapahtuva ilmavirtaus johtuu esimerkiksi ulkoseinässä sen sisä- ja ulkopuolella vallitsevista lämpötilaeroista. Mitä korkeampi tai paksumpi rakenne ja huokoisempi eriste sitä enemmän ilmaa liikkuu sen sisällä huonontaen rakenteen lämmöneristävyyttä ja kuljettaen kosteutta. Ilmiö voidaan estää tai lieventää rakenteellisin keinoin.
Pyörivä lämmön talteenottokiekkoa/kenno. Poistoilmapuolella kiekko varaa poistoilman lämpösisältöä itseensä ja luovuttaa sen tuloilmapuolella viileämpään tuloilmaan.
RunkoPES-järjestelmä on puurakentamisen avoin standardi joka on yhtenäistänyt dimensiot, liitosperiaatteet ja rakenneratkaisut siten että esimerkiksi suunnittelijan ei etukäteen tarvitse tietää mitä valmistajaa kohteessa tullaan käyttämään. Myös valmistuksen kilpailutus useille eri toimittajille on mahdollista. RunkoPES-järjestelmä sopii niin pientaloihin kuin kerrostaloihinkin oli kysymys uudis-, korjaus- tai lisärakentamisesta.
Lämpötilaerosta johtuva ilmanpaine-ero, joka korostuu erityisesti korkeissa rakennuksissa. Ylimmissä kerroksissa on ylipainetta kun alimmissa alipainetta.
Ominaissähköteho (Specific Fan Power, SFP) kertoo ilmanvaihdon puhaltimien sähkönkulutuksesta. Se kuvaa paljonko sähkötehoa järjestelmässä tarvitaan yhden ilmakuution siirtämiseen sekunnissa. Yksikkö on [kW/(m3/s)].
Sisäilmastolla tarkoitetaan rakennuksen ilmanvaihdon, lämpöolojen sekä sisäilman muodostamaa kokonaisuutta sisältäen lisäksi huonetilat, akustiset olot ja valaistuksen.
Rakenteen sisällä tapahtuvaa ilman kulkemista. Liikkeelle panevana voimana usein lämpötilaerot. Sisäinen konvektio heikentää lämmöneristävyyttä ja kuljettaa kosteutta.
Lämpöpumpun vuoden keskimääräinen lämpökerroin, joka on lämpöpumpulla tuotetun vuotuisen energian suhde lämpöpumpun sekä sen apulaitteiden vuotuiseen sähkönkulutukseen. [YM 2018.]
Rakennuksen standardikäytöllä kuvataan energialaskennassa käytettäviä säätietoja, ilmanvaihdon, lämmityksen ja jäähdytyksen asetusarvojen rajoja, rakennuksen käyttöaikoja ja käyttöasteita sekä lämpökuormia. Esimerkiksi energiatodistuksen laadinnassa pystytään ko. lähtötietojen avulla puhtaasti kuvaamaan käyttäjien tottumuksista riippumatonta rakennuksen rakenteellisiin ja taloteknisiin ominaisuuksiin perustuvaa laskennallista energiankulutusta todistusten vertailun mahdollistamiseksi.
Suhteellinen kosteus ilmoitetaan mitatun absoluuttisen ilman vesihöyrypitoisuuden (g/m3) suhteena sellaiseen absoluuttiseen vesisisältöön (g/m3), jossa ilma sisältäisi samassa lämpötilassa suurimman mahdollisen määrän vettä. Lyhenteenä käytetään RH (Relative humidity = suhteellinen kosteus). Arvo ilmoitetaan prosentteina [%].
Rakennuksen tavoite-energiakulutus määritetään ennakoiduilla käyttöajoilla ja kuormituksilla huomioiden kaikki energiaa käyttävät laitteet ja järjestelmät. [RIL 249-2015 s. 17.]
TES- menetelmässä (timber based element system) korjataan rakennuksen julkisivut käyttämällä esivalmistettuja julkisivuelementtejä- Elementit ovat puurunkoisia mutta mahdollistavat useita erilaisia julkisivuja. Rakennustelineitä ei yleensä tarvita ja korjaus on nopea. Elementteihin saadaan haluttaessa kiinni ikkunoita ja LVI-hormeja. Elementit tehdään mittatarkasti laserkeilausmenetelmällä ja mallintamalla.
Tilojen lämmitysenergialla tarkoitetaan halutun sisälämpötilan ylläpitämiseen tarvittua energiaa. Ilmaislämmönlähteet, ulkovaipan ominaisuudet ja ilmavaihdon lämmön talteenoton hyötysuhde vaikuttavat lämmitysenergian tarpeeseen. Lämmitysjärjestelmää ja sen hyötysuhdetta ei taas huomioida.
Lämmönläpäisykerroin (U-arvo, entinen K-arvo) on lämpövirran tiheys, joka jatkuvuustilassa läpäisee rakennusosan, kun lämpötila rakennusosan eri puolilla on yksikön suuruinen. Toisin sanoen se tarkoittaa rakenteen, esimerkiksi ulkoseinän, lämmöneristyskykyä. Mitä pienempi on rakenteen U-arvo, sitä parempi on sen eristävyys. U-arvo riippuu mm. eristekerrosten paksuudesta ja materiaaliominaisuuksista. Arvo lasketaan lämmönvastuksen käänteislukuna (1/R). Yksikkö on watti kelviniä ja neliömetriä kohti eli W/(m² K). [Lähde mm. RIL 249-2015 s. 17.]
Ulkoilmalämpöpumppu. Sitoo lämpöä ulkoilmasta ja luovuttaa sitä sisäilmaan. Tyyppejä on kaksi: ilma-ilmalämpöpumppu (IILP) sekä ilma-vesilämpöpumppu (IVLP). Ensin mainittu siirtää lämpöä suoraan sisäilmaan ja jälkimmäinen vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään sekä käyttöveteen.
Ulkoilmalämpöpumppu. Sitoo lämpöä ulkoilmasta ja luovuttaa sitä sisäilmaan. Tyyppejä on kaksi: ilma-ilmalämpöpumppu (IILP) sekä ilma-vesilämpöpumppu (IVLP). Ensin mainittu siirtää lämpöä suoraan sisäilmaan ja jälkimmäinen vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään sekä käyttöveteen.
Uusiutuva energialähde palautuu lyhyessä ajassa joko osittain tai kokonaan uudelleen hyödynnettäväksi. Uusiutuviksi energialähteiksi luokitellaan mm. vesivoima, tuulivoima, aurinkoenergia, geoenergia, ilman hyödyntäminen lämpöpumpputekniikalla, biokaasu ja jätepolttoaineet. [RIL 249-2015 s. 16.]
Rakennuksen vaipalla kuvataan niitä rakennusosia, jotka erottavat sisätilan ulkoilmasta tai maaperästä (yläpohja, alapohja, ulkoseinä, ikkuna, ovi...).
Vedeneristys on kerros, joka saumoineen kestää jatkuvaa kastumista. Sen tehtävä on estää nestemäisen veden tunkeutumisen rakenteeseen vedenpaineen vaikutuksesta.
Vertailulämpöhäviön tasauslaskelma on laskelma jolla rakennuksen energiatalouden määräystenmukaisuus tarkistetaan. Rakennuksen laskennallisen lämpöhäviön tulee olla alhaisempi, kuin vertailulämpöhäviö. Vertailulämpöhäviö määritetään vaipparakanteiden lämmönläpäisykertoimien (U-arvot), ilmanvaihdon LTO-laitteiden vuosihyötysuhteen ja ilmatiiviyden q50 -vertailuarvojen avulla. [Lähde: RIL 249-2015 s. 17.]
Vesihöyryn kyllästyskosteus tarkoittaa suurinta mahdollista määrää kosteutta mitä ilma voi kussakin lämpötilassa sitoa. Lämmin ilma pystyy sitomaan kosteutta enemmän kuin viileä. Kun suhteellinen kosteus on 100 %, alkaa tiivistyminen.
Ilmanvaihdossa lämmöntalteenoton vuosihyötysuhde kuvaa kuinka monta prosenttia rakennuksen ilmanvaihdon lämmitystarpeesta katetaan lämmöntalteenotolla. Vuosihyötysuhteeseen vaikuttavat LTO-laitteen lämpötilasuhteen lisäksi mm. rakennuksen sijainti ja laitteen jäätymisen esto. Esilämmittämällä tuloilmaa esimerkiksi maalämmöllä voidaan päästä korkeisiin, yli 80 % vuosihyötysuhteisiin.
Älykäs sähköjärjestelmä. Tarvitaan hajautettua energiantuotantoa varten. Kykenevät hyödyntämään automaatio-, tieto- ja viestintäteknologiaa sekä kuluttajan ja sähkömarkkinoiden välistä tiedonkulkua. Tarkkailee sähkön virtaamista ja optimoi jatkuvasti sähkön kulutusta ja tuotantoa. (Lähteet: Fingrid ja Energiateollisuus.)
Älykäs sähköjärjestelmä. Tarvitaan hajautettua energiantuotantoa varten. Kykenevät hyödyntämään automaatio-, tieto- ja viestintäteknologiaa sekä kuluttajan ja sähkömarkkinoiden välistä tiedonkulkua. Tarkkailee sähkön virtaamista ja optimoi jatkuvasti sähkön kulutusta ja tuotantoa. (Lähteet: Fingrid ja Energiateollisuus.)
Älykäs sähköverkko / älykäs sähköjärjestelmä. Tarvitaan hajautettua energiantuotantoa varten. Kykenevät hyödyntämään automaatio-, tieto- ja viestintäteknologiaa sekä kuluttajan ja sähkömarkkinoiden välistä tiedonkulkua. Tarkkailee sähkön virtaamista ja optimoi jatkuvasti sähkön kulutusta ja tuotantoa. (Lähdteet: Fingrid ja Energiateollisuus.)
Liimapuurunko, 300 mm mineraalivillaa + 100 mm:n lämmöneristävä tuulensuoja. Kosteutta tasaava ilman- ja höyrynsulku. Julkisivuna tuulettuva rappauslevy. Osassa ulkoseiniä käytetty vakuumeja lämmöneristeitä (λ-arvo 0,007 W/mK)
Koneellinen tulo-poistoilmanvaihtokone. Kaikki IV-kanavat vedetty höyrynsulun sisäpuolella. Kanavat eristetty.
Lämmöntalteenotto (LTO)
Lämmöntalteenotto 80 %
SFP-luku
Esilämmitys/ viilennys
–
Energiaratkaisut
Lämmöntuotto
Maalämpöpumppu. Aurinkokeräimiä 6 m². Lisäksi varaava tulisija.
Lämpövaraajat
Tietoa kerätään
Lämmönjako
Vesikiertoinen lattialämmitys
Jäähdytys/viilennys
Porakaivoa hyödyntävä viilennys
Sähköenergiantuotanto
Katolla 80 m² aurinkopaneeleja, jotka vähentävät vuositasolla sähkönkulutustasetta (laskennallinen tarve 8 464 kWh ja tuotto 8 200 kWh) nollan tuntumaan.
Onko sinulla aiheesta uutta tietoa? Kiitos avusta! (Mikäli alle ei ilmestynyt palautelomaketta, kannattaa sivu ladata uudestaan tai lähettää palaute sähköpostiin posti @ eksergia.fi.)
Esimerkki: Villa Isover, jonka tekijä on Eksergia.fi - Wiki-oppiaineisto energiatehokkaasta rakentamisesta, annetaan käyttöön lisenssillä Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen Lisenssi.